Dublinissa englantia oppimassa

  • Paikka: Dublin, Irlanti
  • Ajankohta: 24.2.-2.3.2019
  • Kurssin nimi: English for Teachers (A2-B1)

Yksi opettajille suunnitellun englanninkurssin tavoitteista oli rohkaista osallistujia puhetilanteissa. Mahdollisuuksia englanniksi puhumiseen riitti, koska olin ainoa suomalainen noin sadan osallistujan joukossa. Muut tulivat viidestätoista Euroopan maasta ja Japanista. Omassa 15 hengen kotiryhmässäni oli sekä opettajia että oppilaitoksissa työskenteleviä Puolasta, Sloveniasta, Italiasta ja Espanjasta. Opettajamme oli irlantilainen Aisling. Hänen mielestään olimme aktiivinen ja innostunut ryhmä.

Pienryhmä
Ryhmäläisten kielitaidon taso vaihteli mutta kaikki olivat toisiaan kohtaan yhtä kannustavia.

Heti kurssin alussa English Matters –organisaatiosta vastaava Eduardo Marin kertoi, että viikon aikana pienryhmien tulee laatia viimeiseen kurssipäivään mennessä kolmen dian PowerPoint-esitys. Kurssitodistuksen saaminen edellytti lisäksi jokaisen henkilökohtaisesti laatimaa kurssiarviointia. Arviointiin oli valmis pohja ja se piti jättää ennen kurssin päättymistä. Viikon sisällä kurssin päättymisestä järjestäjäorganisaatiolle tuli toimittaa reflektoiva päiväkirja omasta oppimisprosessista. Kirjoitin päivittäin muistiin kokemuksiani ja ajatuksiani ja viimeistelin muistiinpanot paluulennolla.

Aisling oli laatinut oppitunnit Padletiin. Opetustuokiot olivat tavalla tai toisella Irlantiin liittyvistä aiheista, eivät opetukseen tai kouluttamiseen liittyvistä teemoista. Latasimme samaan Padletiin viikon aikana ottamiamme kuvia ja materiaalia, jota saatoimme hyödyntää esityksissämme. Padlet-osoite jäi käyttöömme kurssin päätyttyä.

Oppitunnit pidettiin Irlannin National Collegessa. Oppituntien ohella teimme useita museovierailuja ja kävimme bussimatkalla Glendaloughissa, jossa on Kevinin luostarin rauniot ja upeat retkeilymaastot. Tutustuimme myös Dublinin keskustaan valokuvaten ja leikkimielisesti kilpaillen. Sää suosi, oli poikkeuksellisen lämmin ja lähes sateeton helmikuun loppu. Työskentelin eniten italialaisen Paolan ja espanjalaisen Anan kanssa, mutta ryhmien koostumusta myös vaihdeltiin niin että melkein kaikki ehtivät työskennellä keskenään. Ryhmälle puhuminen helpottui ja osallistujat rentoutuivat viikon aikana, koska jokainen joutui joka päivä esiintymään muulle porukalle joko yksin tai oman pienryhmänsä kanssa.

Puhetilanne
Liikunnanopettaja Agnesen esityksissä oli aina mukana huumoria.
APO-team
APO-team oli oma ydinryhmäni. Yhteydenpito on jatkunut whatsapp-viestein.

Oli opettavaista seurata Aislingin työskentelyä ja hänen tapaansa rohkaista oppilaita. Ryhmäläiset olivat reiluja toisiaan kohtaan. Hämmästyin, miten paljon sanastoa osa porukasta omaksui viikon aikana. Kurssista jäi hyvä mieli ja reflektoivasta päiväkirjasta mukava muisto. Ainakin vielä tuntuu siltä, että pelkään tai nolostelen tekemiäni kielivirheitä vähemmän kuin kurssille lähtiessäni. Oman myönteisen kokemukseni perusteella voin lämpimästi suositella English Matters –organisaation kielikursseja kaikille kiinnostuneille.

Glendalough ja lakimies
Glendaloughissa omaa ryhmääni opasti lakimies, joka oli eläkkeelle jäätyään tehnyt tutkinnon historiasta ja osallistunut Glendaloughin kaivauksiin.
Glendalough ja koira
Glendaloughin laakso Wicklowvuorten kansallispuistossa houkutteli palaamaan.
Muraali
Dublinissa on asuntopula. Harva silti haluaa keskustaan korkeampia kuin kolmikerroksisia rakennuksia.

Teksti ja kuvat: Outi Vaskin

Mainokset

Mindfulnessia, joogaa ja kulttuuriaarteita Firenzessä

  • Paikka: Europass Teacher Academy, Firenze, Italia
  • Ajankohta: 8.-13.10.2018
  • Kurssin nimi: Yoga and meditation for educators: Be a great teacher, be your best self

Kurssille osallistui minun lisäkseni 4 saksalaista opettajaa, ja koulutuksesta vastasi italialainen joogaopettaja Barbara. Opetukseen osallistui myös pari tuntiopettajaa. Kurssiin sisältyi kaksi tutustumiskierrosta kaupungin keskustaan sekä kokopäiväretki Toscanaan.

SUNNUNTAI

Lähdin matkaan sunnuntaiaamuna klo 02.00 Valkeakoskelta. Helsingin, Frankfurtin ja Bolognan kautta saavuin Firenzeen noin seitsemän aikaan illalla. Matkan rasitukset kaikkosivat heti, kun kävelin Firenzen renessanssiaikaisen kaupungin läpi suurta matkalaukkua mukana raahaten (en osaa koskaan päättää, mitä pitäisi ottaa matkalle ja mitä ei). Kaupunki on niin mykistävän kaunis.

btf

Majoittauduin Rosannan pensionaattiin, jossa asui myös muita Europass-koulun opiskelijoita. Kävin vielä illallisella lähiravintolassa, jossa oli hyvin kansainvälinen ja vilkas meininki. Ajattelin viettää rauhallisen ja yksinäisen illan, mutta löysinkin itseni puhumasta Suomen historiasta sekä kuulemassa Albanian historiaa ja juttelemassa jenkkipariskunnan kanssa Trumpista. Keskustelun vilkkauteen vaikutti italialainen kihlapari sekä Fabio, paikan omistaja, joka auliisti tarjoili grappaa…

MAANANTAI

Opetus alkoi mindfulnessin esittelyllä. Parin tunnin luento, joka ei sisältänyt harjoitteita, jätti minut aika kylmäksi. Mieleeni jäi lause, jota hoin koko viikon ja olen jakanut jo eteenpäin: ’If you are in the present it will give you a present’. Joogastakin luennoitiin, vain viimeinen tunti sisälsi vaativia joogaharjoitteita – ei kovin rentouttavia, hankalia asentoja ja pitkiä aikoja samassa asennossa. Ei tosiaan mitenkään helppoja vasta-alkajille.

TIISTAI

Tiistaina sain syödä aamupalaa seuranani kaksi erityisopettajaa Espanjasta sekä puolalainen alakoulun rehtori. Ajatusten vaihto oli niin vilkasta, että melkein myöhästyimme koulun järjestämältä walking tourilta (tosin espanjattaret myöhästyivät ja eksyivät pari kertaa tunnin matkalla). Danten (italian kirjallisuuden isä) patsaalta aloitettiin ja lopetettiin Borcellinoon (jos tämän villisikapatsaan kärsää vasten hankaa omaansa niin palaa Firenzeen… en uskaltanut).

edf

Koulutus alkoi vähän samoilla asetuksilla kun edellispäivänä: paljon puhetta, vähän tekemistä. Jin-jooga oli päivän aiheena. Suomalaisena miehenä tein uskollisesti harjoitteita, joiden tarkoitusta tai päämäärää en tiennyt. Joissakin harjoitteissa tuli epämiellyttävä olo. Hoettiin joitakin sanskriitin sanoja pitkään ja tehtiin monotonisia liikkeitä samanaikaisesti 10-15 minuuttia. Ushai-hengitystä myös yritettiin opettaa ja pari oppilasta alkoi voimaan pahoin. Ohjaaja ei osannut opastaa heitä, joten he lähtivät kesken päivän pois. Olin hyvin hämmentynyt päivän jälkeen.

KESKIVIIKKO

Keskiviikkona pääsin katsomaan Michelangelon David-patsasta. Veistos sijaitsee Accademia di belle arti di Firenzen galleriassa, ja sen jäljennös on veistoksen alkuperäisellä paikalla Palazzo Vecchion ulkopuolella. David on yli viisi metriä korkea ja esittää Raamatun kohtausta, jossa Daavid valmistautuu surmaamaan Goljatin. Patsas on huima – en osaa sitä selittää, mutta se on majesteettinen ja samalla ei voi olla miettimättä että sen on todella tehnyt joku hakulla ja taltalla. Museosta oli vaikea lähteä pois, piti aina palata siihen saliin missä se oli.

tonttu ja David

Pyörällä päästäni palasin taas koulutukseen. Koulutuksen aihe oli väkivallaton vuorovaikutus (Nonviolent communication, NVC), Marshall Rosenbergin kehittämä vuorovaikutusmenetelmä, jolla pyritään selkeyttämään kuuntelemista ja puhumista. Sitä käytetään erityisesti kriittisissä tilanteissa, joissa ihmisten välistä kommunikaatiota on poikkeuksellisen vaikeaa saada toimimaan.

NVC:n keskeiset osat ovat:

  • Havainto: Kuinka havainnot erotetaan tulkinnoista niin, ettei ajauduta tunteiden vietäväksi.
  • Tunne: Tunne on hetkeen sidottu viesti, tie itse asiaan: tarpeisiin.
  • Tarve: Jokainen on omien tarpeidensa paras asiantuntija. Keneltä siis kysyt mitä tarvitset?
  • Pyyntö: Pyynnön esittäminen tekojen kielellä: mitä toinen voisi täsmällisesti tehdä juuri nyt ja tässä hetkessä?

Tähän liittyvät harjoitteet olivat hyödyllisiä sekä opettavaisia.

TORSTAI

Torstain kaupunkikierroksella tutustuimme arkkitehtuuriin ja minä pääsin maistamaan Lambredottoa, vasikan vatsalaukusta tehtyjä suikaleita. Hyvää oli tuoreen oliiviöljyn kanssa! Torstaina joogaharjoitteita tehtiin jo vähän rennommissa merkeissä. Minä olin valvonut ja mennyt ympäri kaupunkia, joten kun piti meditoida, kuorsasin alta aika yksikön.

PERJANTAI

Perjantaina pääsin odottamaani Galleria Uffiziin (ital. Galleria degli Uffizi). Tässä palatsissa toimii yksi maailman tunnetuimmista taidegallerioista. Giorgio Vasarin suunnittelema rakennus tehtiin alun perin vuosina 1560–1580 virastoiksi. Galleriassa on esillä sadoittain maalauksia ja veistoksia antiikin ajoista renessanssitaiteen helmiin. Niiden joukossa on muun muassa Giotton, Tizianin, Piero della Francescan, Botticellin ja Michelangelon teoksia. Kokoelmiin kuuluu myös veistoksia, antiikkiesineitä sekä yli satatuhatta piirrosta ja grafiikan lehteä. Käynnin jälkeen oli vähän vaikeuksia keskittyä mihinkään.

Päivän aikana meille esiteltiin GAIA-projekti, jota koulun psykologi Thomas vetää Italiassa. Projektin tavoite on tehdä tietoisuusharjoitteita sekä joogaa koululaisten kanssa. Projektia on toteutettu EU-rahoituksella 1100 lapsen kanssa ympäri italiaa. Hauskoja harjoitteita lapsille, miksei myös aikuisille. Illalla joogattiin ja minä meditoin… Perjantai-iltana söin opiskelutovereiden kanssa pizzaa.

LAUANTAI

Lauantain retki Toscanaan oli kerrassaan upea! Linja-autossa oli jenkkejä, brasseja, puolalaisia, saksalaisia, romanialaisia, italialaisia yms. Ajatusten vaihto eri kulttuurien välillä oli innostavaa ja kohokohta päivälle oli ehdottomasti Sienan mykistävän kaunis kaupunki.

Kaiken kaikiaan kokemus olla Erasmus+ -koulutuksessa oli mahtava. Olin vaikuttunut siitä että sain kohdata ihmisiä niin monista eri kulttuureista ja puhella heidän kanssaan. Vaihtaa mielipiteitä ja ymmärtää että heillä on samanlaisia vaikeuksia niin henkilökohtaisella tasolla kuin ammatillisestikin kuin meillä tai minulla. Europassin muissa koulutuksissa olleet opiskelijat olivat hyvin tyytyväisiä koulun antiin ja heidän koulutuksensa vaikuttivat todella hyviltä. Sielustani jäi palanen Firenzeen.

TERVEISET:

Arppa Korkka, jättimäinen puutarhatonttu Suomestatonttu torilla

Hauskaa didaktiikkaa Espanjan sydänmailla

  • Paikka: Academia Mester, Salamanca
  • Ajankohta: 17.6 – 01.07.2018
  • Kurssin nimi: Curso Superior para profesores de español

Oli sunnuntai ja 17. kesäkuuta, kun nousin aamukymmeneltä aurinkoisessa Pirkkalassa lentokoneeseen ajatellen, että jo illalla minulla olisi seuraavan kahden viikon ajan uusi koti ja perhe. No, kahdentoista tunnin kuluttua iltakymmeneltä sain sitten lämpimän vastaanoton eräässä kerrostaloasunnossa Luoteis-Espanjassa. Maailma on pieni – el mundo es un pañuelo.

Olin saapunut Salamancan kaupunkiin, josta en tiennyt etukäteen muuta kuin, että siellä sijaitsee maan vanhin yliopisto (peräisin 1200-luvulta) ja, että siellä puhutaan ”mitä puhtainta” espanjaa – ainakin paikallisten itsensä mielestä 😊. Nettikuvien perusteella paikka oli mielestäni tavallinen keskikokoinen kaupunki Espanjan laajalla ja omalla tavallaan karulla ylängöllä, mutta ajan myötä tämä mielikuva haihtui ja paikasta kuoriutui todellinen helmi vanhoine osineen, jokineen, katedraaleineen ja monumentteineen.

Jo yli 200 vuotta ennen Kristuksen syntymää perustettu Salamanca on nykyään todella eloisa 150 000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee reilun kahden tunnin ajomatkan päässä Madridista, eivätkä turistilaumat ole sitä vielä saavuttaneet. Se kuuluu Castilla y Leonin autonomiseen alueeseen, jonka kieli ”el castellano” on myös nyky-espanjan alkulähde.

maailman nuoriso
Maailman nuoriso vietti festivaaliaan kaupungin Plaza Mayorilla.

Siinä puitteet Johannan ansiokkaasti hankkimalle apurahalle ja sen myötä Erasmus+ -kurssilleni, jonka olin valinnut erään tsekkiläisen kollegani suosituksesta. Eikä valintaa tarvinnut katua. Heti maanantaina marssin kaupungin keskustaan Academia Mesteriin kello yhdeksältä, ja paikallinen kielikoulu vaikutti yhtä vilkkaalta kuin paikallinen kauppahallikin. Kuhinan aiheuttivat pääasiassa amerikkalaiset opiskelijaryhmät, joita oli Mesteriin saapunut runsain mitoin lähinnä Etelä-Kalifornian isoista yliopistoista.

Oma luokkani löytyi lopulta akatemian uumenista ja siellä minua odotti noin kymmenen hengen iloinen kollegajoukko, jonka jäsenistä suurin osa oli myös ison veden takaa. Eurooppalaisuutta edustivat lisäkseni ryhmässä pari puolalaista, jotka häipyivät ensimmäisen viikon jälkeen. Toisella viikolla jäin sitten ainoaksi vanhan mantereen edustajaksi mm. teksasilaisten, kalifornialaisten, puertoricolaisten, venezuelalaisten ja ecuadorilaisten joukkoon. Mikäs siinä oli ollessa, kun Suomen maine vaikutti olevan tahraton niin koulutus-  kuin yhteiskunnallisessakin mielessä.

Opettajille suunnatun kurssin arkiohjelma koostui luokkaopetuksesta välillä klo 0900-1300 ja ilta-aktiviteeteistä, jotka olivat monipuolisia ja vaihtelivat kestoltaan. Ja jos aikaa jäi niin sitä vietettiin tietysti MM-futiksen parissa perheeni isännän seurassa Espanjan maaleja juhlien tai sen kohtamaa huonoa onnea kiroten.

muukalainen valepuvussa
Valepuku on oiva tapa sulautua valtaväestöön ja päästä piireihin kaikkein pyhimmissä asioissa.

Viikonloppuna teimme kaksi kokopäiväretkeä alueen muihin kyliin ja kaupunkeihin. Lauantaina oli pääkohteena Segovia, joka tunnetaan lähinnä roomalaisten rakentamasta akveduktistaan. Siellä vierailimme amerikkalaisen opiskelijalauman kera.

jenkit ja akvedukti
USC:n opiskelijat ihastelevat opettajiensa johdolla maailmankuulua akveduktia. Huom. opeilla oikeaoppisesti hatut päässä, kun UV-indeksi on yli kymmenen heinäkuussa tällä seudulla.
satulinna 2
Alcázar de Segovia on toiminut Disneylandin satulinnan mallina.
satulinna 1
Kalifornialaiset tutustumassa 1100-luvun satulinnaan.

Opettajamme Mesterissä, Asunción ja Jorge, olivat mahtavia tyyppejä, ja he loivat nopeasti hyvän ryhmähengen ja sitä kautta meillä oli alta aikayksikön mm. whatsapp -ryhmä, jolla tiedotus päivän virallisista ja epävirallisista kuvioista hoitui kätevästi. Tunneilla käytiin läpi uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia ja sitä kautta tuli paljon uusia virikkeitä esim. netin hyödyntämiseen luokassa. Myös elokuvan ja kirjallisuuden käyttö oli usein esillä. Kurssin teemana oli hauskuus oppimisessa. Opetus oli kaikkiaan erittäin käytännönläheistä ja dynaamista. Vuorovaikutteisuus oli runsasta, mikä tuotti jatkuvasti uusia näkökulmia opettamiseen. Voinkin sanoa, että tämä rönsyilevä toteutus täytti kaikki odotukseni. Maassa maan tavalla. Tunneilla puhuttiin estottomasti kaikesta mahdollisesta – myös politiikasta: Trumpin kannattajia ei ryhmästä löytynyt.

Plaza Mayor con colegas
Kurssijuhlaan osallistujat Plaza Mayorilla.

Yllätysbonuksena pääsimme toisella viikolla osallistumaan Salamancassa pidettyyn kansainväliseen espanjan kielen kongressiin. Se sisälsi valtavan määrän kieleen ja opetukseen liittyviä luentoja ja työpajoja sekä näyttelyosaston, jossa sai tavata kirjakustantajia ja erilaisten kielikoulutusten järjestäjiä. Oli mahtavaa nähdä elävänä henkilöitä ja tahoja, joiden juttuja on tullut seurattua netistä. Kongressin synnyttämä aika- ja runsaudenpula olikin reissun ainoa miinus.

Kielikongressi
Español para Todos -kongressi oli mieluisa yllätys.

Tämä kansainvälinen kongressi ja kurssin kirjava osallistujajoukko takasivat sen, että espanjan kielen monet kasvot tulivat kahden viikon aikana hienosti esille. Kieli on kaikkia varten, ja juuri kuten maailmankielelle on hyvin ominaista, ei ole vain yhtä espanjan kieltä eikä yhtä tapaa käyttää sitä. Toki siellä Espanjan sydänmailla puhutaan melko ”puhdasta” espanjaa tai ainakin selkeää sen versiota. Se on vähän niin kuin suomea puhutaan Suomen Ateenassa murteita unohtamatta 😉.

-jouni

adolfo
Naapurikaupunki Ávilassa tapasin Adolfo Suárezin, joka sanoi kuuluvansa vakaumukseltaan ja mieleltään enemmistöön, joka haluaa käyttää maltillista sovittelun ja yhteisymmärryksen kieltä. Suárez (1932-2014) oli Espanjan ensimmäinen demokraattisesti valittu pääministeri Francon kuoleman jälkeen.  

JK: Sen verran innostuin Salamancasta ja Academia Mesteristä, että niistä tuli nyt ensi kevään matkakurssin kohde. Toukokuussa 2019 suuntaamme Mesterin hoiviin Valkeakoski-opiston opiskelijoiden kanssa. Lisätietoja allekirjoittaneelta.

paella
Paellakin maistui Salamancan perheeni pöydässä paremmalta kuin missään.

Teksti ja kuvat: Jouni Karapalo

Madrid – tiedonjanoisen espanjanopettajan keidas

  • Paikka: AIL Madrid
  • Ajankohta: 1.-7.6.2018
  • Kurssin nimi: Encuentro de Profesores ELE

Erasmus+ -kurssini järjesti Cervantes-instituutin akkreditoima kielikoulu AIL Madrid, joka sijaitsi hyvin keskeisellä paikalla Madridin ydinkeskustan tuntumassa. Noin 3,2 miljoonan asukkaan suurkaupungin keskusta vaikutti nimittäin laajahkolta. Koulun kurssitarjonta ulottuu aina espanjan alkeiskursseista natiiveillekin suunnattuun täydennyskoulutukseen ja koulussa on opiskellut perustamisvuodesta 2006 lähtien n. 20 000 ”hispanofiiliä”. Toinen AIL-kielikouluista sijaitsee Málagassa. Koulun tilat olivat modernit ja valoisat, ja ne sijaitsivat kahdessa eri rakennuksessa. Joissakin luokissa seinän takana samaan aikaan pidetty oppitunti kuului jonkin verran myös viereiseen luokkaan. Espanjalainen ratkaisu tähän oli nostaa molemmissa luokissa vain äänenkorkeutta😊! Jokaisella opiskelijalla oli oma henkilökohtainen toimistosihteeri, jonka kanssa viestittely sujui helposti ja ystävälliseen sävyyn ennen matkaa, sen aikana ja vielä jälkeenpäinkin. Vierailu uudessa suurkaupungissa ja erityisesti lähtö sinne tuntui helpolta, kun viestintään paneuduttiin niin perusteellisesti!

 

Kuva 1
Auringonlasku Círculo de Bellas Artes -kulttuurikeskuksen kattotasanteelta Gran Víalle. Kuva: Annukka Kohonen

Espanjanopettajille suunnattuun tapaamiseen oli mahdutettu viidelle päivälle sopivasti ohjelmaa. Opettajien opetustapa oli hyvin vuorovaikutusta ruokkivaa: kuulimme ensin koulun opettajien esityksiä ja opetusvinkkejä, mutta hetimiten meiltä toivottiin kommentteja läpikäydyistä asioista ja pääsimme luonnollisesti tekemään harjoituksia. Aiheinamme olivat esim. jokapäiväiset sanonnat, uusi sähköinen opetusalusta Nearpod, nuorison motivointi kieltenopiskeluun ja kieliopin sisäistäminen tilanneyhteyden mukaan. Muita mielenkiintoisia teemoja olivat myös espanjaan laaditut kansainväliset kielikokeet, puhumiseen rohkaiseminen ja visuaalisen muistin aktivointi oppimisessa. Itselle ehkä antoisimmat osiot olivat alustus kulttuurierojen sisäistämisestä ja kunnioittamisesta toisilta oppien sekä opetustuntien rakenteen seuraamiseen annetut tarkkailutehtävät. Tavat lähestyä ja opettaa aihekokonaisuuksia eri oppimistasojen mukaan tuntuivat parin tarkkailutunnin perusteella hyvin samanlaisilta kuin meillä Suomessa. Tunneilla tunsin olevani ”vieraileva kollega”. Myös digitaalisista työkaluista saimme hyvän listauksen kohdistettuna erityisesti espanjan opettamiseen, mutta huomioimme myös perinteisemmät ”kivi, paperi, sakset”- tyyliset tavat ja materiaalit opetusaiheen työstämisessä. Erityisesti värikkäiden lahjalaatikoiden käyttäminen opetuksessa toi sanaston opetteluun mukaansatempaavaa juhlantuntua. Osallistujajoukko, jossa kokemuksia vaihdettiin, oli kansainvälinen. Opettajia oli Puolasta, Suomesta, Unkarista, Brasiliasta, Meksikosta, Espanjasta ja Italiasta. Koulutusjärjestelmien vertailu käytäntöineen oli yksi iso puheenaihe niin koulussa kuin vapaa-ajallakin.

Kuva 2
Kuinka saada opiskelijat puhumaan? -teemassa paneuduttiin mm. siihen, kuinka korjata opiskelijan puheessa esiintyviä virheitä. Kuva: AIL Madrid

Koulu järjestää kielikoulutuksen lisäksi kulttuuriin, historiaan ja sosiaaliseen yhdessäoloon painottuvia kursseja/lisäaktiviteettejä, joista meidän ohjelmassamme oli yksi ravintola-, kaksi museo- ja yksi ulkoilmakäyntiä. Ensimmäiselle päivälle oli järjestetty ”jäänsärkijäksi” yhteislounas El Parador del Jamón-ravintolassa, jossa tutustuimme toisiimme paremmin. Madridissa ilmakuivattu kinkku on vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässä! Tosin kasvisruokailijatkin löysivät itselleen annokset. Museoretkillä oppaina olivat eri asiantuntijat ja erityisesti el Reina Sofía -museo museokauppoineen teki mielenkiintoisen vaikutuksen. Madridin monipuolinen kulttuuritarjonta olisi tarjonnut vapaa-ajalle lisää virikettä, mm. Shakiran konsertin ja Pride-tapahtuman ilmaiskonsertteja, mutta ihan kaikkea ei ehtinyt noin lyhyellä aikaa nähdä, kuulla ja kokea.

Kuva 3
Madrid = Serranon kinkkua tarjotaan lukuisissa tapas-paikoissa ja mm. El Museo del Jamón- ravintoloissa. Kuva: Annukka Kohonen
Kuva 4
El Reina Sofía -museon taidetarjontaa. Kuva: Annukka Kohonen

Olin tyytyväinen valitsemaani perhemajoitukseen. Asunto sijaitsi Salamancan liikekaupunginosassa n. 4,5 kilometrin päässä ydinkeskustasta ja n. 2,5 kilometrin päässä koululta. Perheen rouva oli Venezuelasta kotoisin, joten tietämykseni Venezuelasta lisääntyi jonkin verran. Perheen eläkeläisisäntä oli vetovastuussa ruoanlaitossa, joka oli hänen vahvuutensa selvästi. Repertuaari oli laaja ja kasvis/kala/lihavaihtoehdot olivat hyvin kansainväliset. Joskus klo 21-22 tuntui hieman myöhäiseltä, tosin sopivan ”viileältä” illallisajalta. Lounaalla tuli käytyä lähes päivittäin, varsinkin kun kolmen ruokalajin lounasmenú lisukkeineen maksoi vain n. 9 euroa! Julkisista liikenneyhteyksistä erityisesti metro kaikkine ”mustekalalonkeroineen” oli mieluinen selkeydessään, nopeudessaan ja edullisuudessaan. Kaupungilla liikkuminen kävellen oli helpohkoa pienen paperisen(!) opaskirjan ja koululta saamieni ennakko-ohjeiden avulla, vaikkakin juuri kun ajattelin osaavani reitit ulkoa ja koin helpottunutta, liki natiivin kykyä suunnistaa kohteisiin apuvälineittä, olinkin taas #turistihukassa. Etäisyyksien hahmottaminen oli hankalaa kartalla ja juhlavat rakennukset muistuttivat arkkitehtuuriltaan ja väriltään erehdyttävästi toisiaan. Paikalliset kyllä neuvoivat ystävällisesti, jos opaskirjan kartankaan avulla tilanne ei hahmottunut. Madridilaiset vaikuttivat ystävällisiltä ja tietyllä tavalla ”tavallisilta”, helposti lähestyttäviltä ihmisiltä. Minkäänlaista epämiellyttävää tilannetta ei tullut vastaan kaupungilla tai metrossa liikkuessa yksinkään; tosin yöajasta minulla ei kokemusta ole.

Kuva 5
Liikkumisen helppous (jopa matkalaukun kanssa). Kuva: Annukka Kohonen

Mikä oli kurssin anti? Kielitaidon koheneminen oli tietysti yksi saavutettu tavoite. Kielellinen syöte oli tällä kertaa suurempi, koska majoituin perheessä. Kulttuurillinen tietous lisääntyi ja syveni huomattavasti. Oppiminen oli läsnä kaikkialla; sekä tehdessäni yksin huomioita kadulla mm. ihmisistä, arkkitehtuurista, teksteistä ja tavoista että yhdessä muiden kanssa keskustellessa ja ratkoessa tehtäviä. Osallistujien kanssa pidämme yhteyttä Whatsapp-ryhmässä säännöllisesti. Voimme kysyä mistä tahansa kielellisestä asiasta ja aina joku vastaa omien kokemustensa pohjalta. Tämän ryhmän kanssa ovat mm. audiovisuaalisuus ja huumori olleet tärkeitä elementtejä. Erityisesti espanjaa äidinkielenään puhuvien vitsit ovat olleet haastava mutta ilahduttava laji! Olemme jakaneet ottamiamme valokuvia keskenämme, ja erityisesti erään valokuvausta harrastavan kollegan valokuvista tulee aarreaitta opetukseen. Vastaavasti toivon, että olen tehnyt myönteisellä tavalla omaa kotimaatani hieman tunnetummaksi tapaamieni ihmisten keskuudessa.

Opettajan ei tarvitse koko ajan olla keksimässä mitä omintakeisinta pyörää uudelleen. Opiskelijoiden omien kokemuksien ja mielipiteiden työstäminen harjoituksissa on hyvin olennaista, olipa kyseessä minkäikäinen luokka tahansa. Tärkeintä on aktiivinen, toiset hyväksyvä vuorovaikutus ihmisten välillä, tapahtuipa se digitaalisten ja/tai ”antiikkisempien” (sanan myönteisessä merkityksessä) työskentelymenetelmien avulla. Kaikki sujuu hyvin, kun opetuksen eteen on tehty työtä, sille omistaudutaan ja kun opetuksessa ollaan valmiita tekemään kompromisseja.

Vierailin pääkaupungissa varsinaisesti nyt vasta ensimmäistä kertaa ja sain kuvan, että Madrid on kielellisesti standardiespanjan kehto, joka kätkee kulttuurillisesti mm. Espanjan erilaiset ruokaerikoisuudet ja ihmiset huomaansa. Kansainvälisessä ja rennossa ilmapiirissä jokaisella on tilaa hengittää. Madrid oli ja on tiedonjanoisen opettajan keidas😊!

Kuva 6
El Parque del Buen Retiro -puisto = toinen olohuoneeni. Kuva: Päivi Niemelä

Teksti: Päivi Niemelä

 

 

 

Matka alkaa

Hyvinvoinnin rakennuspalikat yhdessä pinoon on Erasmus+ aikuiskoulutukselle -liikkuvuushanke, jonka toteuttavat yhteistyössä Valkeakoski-opisto ja Valkeakosken kaupunginkirjasto.  Kirjastolaki vahvistaa kirjaston tehtävää elinikäisen oppimisen palvelujen tarjoajana, ja vapaan sivistystyön rooli  hyvinvoinnin edistämisessä on entisestään vahvistunut. Yksi kansalaisopiston ja kirjaston keskeinen tavoite on hyvinvointia edistävän, yhteisen toimintakulttuurin kehittäminen.

Toteutamme hankkeessa kahden vuoden aikana 13 kurssiosallistumista, jotka liittyvät mahdollisimman laajasti kansalaisopiston ja kirjaston eri alojen opetussisältöihin ja menetelmiin sekä kehittämishenkilöstön kieli- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseen. Hankkeen toiminta alkoi 1.6.2018, ja jo tänä kesänä kaksi kieltenopettajaamme on osallistunut oman opetuskielensä opettajille suunnatuille kursseille. Tulevien kurssien aihepiirit liittyvät mm. kielten opetusmenetelmiin, improvisaatioteatterin hyödyntämiseen aikuisten opettamisessa, opetusteknologian hyödyntämiseen, hyvinvointiaineiden kuten joogan, shindon ja/tai ruokakurssien opettamiseen, taideaineiden opetusmenetelmiin sekä coaching- ja ohjaustaitoihin.

Jaamme koulutuksista saamiamme kokemuksia ja osaamista mm. tässä blogissa. Toivottavasti mielenkiintosi heräsi – ota rohkeasti yhteyttä, jos jokin kokemuksemme kiinnostaa erityisesti!